solopganges uge

Tällä viikolla arkirytmi katosi karkuteille siinä vaiheessa ku Anna tuli tiistaina kyläilemään tänne pariksi päiväksi ja keskiviikkona alkoikin sitten jo Distortion. 

Distortion on joka vuosi järjestettävä katufestari, joka kestää muutaman päivän ja kiertää kaupunginosista toiseen. Ulkona DJ:t soittaa kadunkulmissa volat kaakossa ja jengiä kerääntyy ihan tajuttomasti. Enpä oo kyllä koskaan nähny mitään vastaavaa. Keskiviikkona kadut täyttyi Nørrebrossa, torstaina Vesterbrossa, perjantaina satama-alueella Christianshavnissa, viikonloppunakin vielä molempina päivinä jossain, mut ne hipat me jätettiin jo suosiolla väliin, löydettiin jotkut paljon siistimmät salaisuusjuhlat keskeltä teollisuusalueen joutomaata.

Eli eipä siinä, oli kyllä mielettömän siisti viikko! Unohtui hetkeksi arki, ja se on ehkä välillä ihan hyvä. Kuvat puhukoot nyt, täs olis kokoelma sekalaisia fotoja viikon ajalta. Joukossa ihan liikaa Annan kanssa otettuja ruokakuvia, miten kyläläisten kanssa aina käy näin, haha? Nyt on pakko lähteä valmistautumaan Humlehavenin flikkojen Tanska-iltaan, pieni juhla ennen ku Meeri karkaa jo takaisin Suomeen. <3

lenkkipolun varrella kukkii unikot.

Anna valppaana sushi-linjastolla, OLIKO VÄHÄN SIISTI SYSTEEMI!

aamuinen kesäsade ja Taxan brunssi.

janoinen matkaseura.

ja minäkin.

kirjakahvilan paras vuohenjuustosalaatti.

DISTORTION

Science-perhe

nälkäisinä.

satama jossakin päin kaupungin yötä.

ja sama mesta auringon noustessa.

auringonnousua odottamassa.

Miten onnellinen oli olo, ku polki himaan vielä nukkuvan kaupungin läpi lintujen laulaessa.

Kööpenhamina tuntuu kodilta.

Møns Klint

Meerin kanssa ollaan läpi kevään haaveiltu reissusta Møns Klintille, kalkkikivikallioille, jotka sijaitsee Mønin saarella Kööpenhaminasta etelään. Vasta siinä kohtaa ku otettiin reissu ihan tosissaan suunnittelun alle, niin selkis, miten hullun vaikea paikan päälle olikaan Köpiksestä käsin päästä. Julkisilla ei olis päässy läheskään perille asti ja vuokra-auton hommaaminen on täällä ihan räikeesti budjetin ulkopuolella. 

Lopulta suunnitelmista ei onneksi pitänytkään luopua, vaikka alku ei näyttäny lupaavalta. Meidän huippu Tanska-perhe pelasti murheelliset suomitytöt hommaamalla auton lainaan ja viemällä meidät paikan päälle. Aa-jea. Olikin aika erionnellisia tyttöjä sitten.

Käveltiin ekana reitti kallioiden päällä kasvavassa pyökkimetsessä. Niin mielettömän vihreää! Polku seuraili jyrkänteen reunaa, näkymät alas rannalle ja merelle oli ihan uskomattomat. Siinä kohtaa vasta tajus, miten korkeita jyrkänteet oikeasti on, ku näki pikkiriikkiset ihmiset alhaalla rannalla. Korkeimmillaan kalliot oli 120 metriä merenpinnasta. Pääskysiä lenteli ympäriinsä, taisivat pesiä jyrkänteillä. Tuntui jotenki hullulle, että oltiin edelleen niin lähellä kotia vaikka maisemat ois voinu olla jostakin paljon etelämpää.

niin onnelliset!

<3 rohkee Meeri.

 Polun päästä laskeutui pitkät rappuset alas rannalle. Seottiin laskuissa, mut aika monta askelmaa siinä oli. Alhaalla odotti meren täydelliseksi silottamien kivien ranta. Olis tehny mieli kerätä niitä pyöreitä kiviä mummuille tuliaisiksi kukkapenkkeihin, mut taitaa matkalaukkujen painorajat paukkua ilman kiviäkin heh.

Kyllä kelpas syödä eväitä ja kattella merelle. Ei yltäny kaupunkien melut sille saarelle, oli kyllä hiljasempaa ku aikoihin. Käveltiin siitä sitten kallioiden toiseen päähän, josta noustiin rappuset takaisin huipulle.

Ihan uskomattoman kaunis paikka, ihan mielettömän mainio päivä. Jos mitään mahdollisuuksia on koskaan paikan päälle päästä, ni ei kannata kahdesti miettiä, sen verran ainutlaatuinen paikka kyseessä. Kuvat ei tee oikeutta ollenkaan, mut voin luvata, ettei tuolta pettyneenä kotiin lähde! Ei ainakaan tämä tyttö, mielettömän onnellisena lähinnä.

opiskeluhommia

Aika varma merkki kesän lähestymisestä taitaa olla se, et yks jos toinenkin opiskelija tarttuu lukemis- ja kirjoitushommiin viimeistään nyt ihan tosissaan. Jos ei ole kirjastolla heti sen aukeamisen aikaan, on melkein turha haaveilla, et sais istumapaikan yhdestäkään lukusalista. Aika hullua menoa. Sama homma myös tänään helatorstaina, joka on täälläkin pyhäpäivä. Ei paikan paikkaa yhtään missään. Oli pakko lähteä Bang og Jensen -kahvilaan lukemaan. Voi harmi.

Moinen opiskelijoiden ahkeruus on jollain tapaa potkinu muakin eteenpäin. Motivoivimmaksi lukuseuraksi koen tällä hetkellä lääkkisopiskelijat. Monesti olen hiipinyt niiden lukusaliin ja toivonut sen niiden mielettömän ahkeruusdraivin tarttuvan vähän minuunkin, heh. Ja on se osittain onnistunukki, ei nämä päivät oo hukkaan valuneet laisinkaan!

Mutta koska enää en jaksa keskittyä artikkelin artikkeliin, päätin viimein kirjoitella tänne jutun siitä, millaista tämä opiskelu täällä Kööpeenhaminan yliopistossa on ollut mun omien kokemusten perusteella. Ajatuksissa ne tyypit, jotka on ehkä hakemassa tai jo varmasti tulossa tänne opiskelemaan, muille sivutolkulla takuutylsää tekstiä melko varmasti, heh.

Kokemusta mulla ei ole kuin Sciencen-tiedekunnan kahdesta biologian kurssista, mutta niiden perusteella antaisin kyllä tanskalaiselle yliopisto-opetukselle oikein hyvän arvosanan. Vaikka suomalainenkin yliopisto-opetus onkin tasoltaan arvostettua, niin eivät nämä täällä kakkoseksi jää millään lailla. Erilainen systeemi on nostanut ajatuksia monista asioista, joista todella tykkään ja joista siellä kotopuolessakin voitaisiin ottaa koppia.

 KURSSISYSTEEMI

Ensinnäkin kurssirakenne on täällä mielettömän fiksu, pätee tosin vain Sciencen-tiedekunnalla. Jokainen lukukausi jaetaan kahteen blockkiin, vähän niinkuin jaksoon. Jos opiskelet normaalia tahtia, valitset kuhunkin blockkiin kaksi kurssia, kumpikin laajuudeltaan 7,5 opintopistettä. Näin yhdelle lukukaudelle kertyy neljä kurssia ja kokonaisuudessaan 30 opintopistettä (Kelan täditkin on mielissään). Tarjolla on myös laajempia kursseja, jotka kestävät koko lukukauden ajan (2 blockkia) ja joista saa 15 opintopistettä.

Jokainen blockki on jaettu edelleen aikatauluryhmiin. Tiettyyn ryhmään kuuluvaa kurssia on aina tiettyinä viikonpäivinä tiettyyn aikaan ja kun valkkaat kaks eri aikatauluryhmään kuuluvia kurssia, ei niiden aikataulut mene päällekkäin ollenkaan. Blockin tentit ovat ennen seuraavan blockin alkamista, minkä vuoksi välttyy muissa tiedekunnissa käytäntönä olevalta tenttikuolemalta lukukauden lopussa. Tentit arvostellaan ihan oudolla asteikolla (7 arvosanaa välillä -3 ja 12), koittivat kuulemman tehdä siitä kansainvälisesti sovellettavan, pyh. Mut kaiken kaikkiaan erifiksu kurssisysteemi, sanon minä.

 BILSAN KURSSIT

"Oikeita" kursseja bilsan laitokselta mulla oli siis tälle keväälle kaksi, yksi kummassakin blockissa. Ensimmäisenä mulla oli Social behavior and communication ja toisena edelleen käynnissä oleva Invasion biology. Kurssit piti valkata jo talvella ennen tänne tulemista, mikä tuotti vähän päänvaivaa, ku ei ollut oikein vielä mitään käsitystä mistään. Koitin valita semmosia kursseja, joita ei olis mahdollista opiskella kotona, ja ihan tyytyväinen olen ollut valintoihini. Vaikka kaks kurssia saattaa kuulostaa aika vähäiseltä, niin mun mielestä tämä on kyllä ollut ihan tarpeeksi. Kaikki kun on niin uutta ja erilaista, omalla tavallaan uuvuttavaa, ja haluaahan sitä, et aikaa jää vähän muuhunkin ku kirjojen tuijotteluun.

Social behavior and communication kurssi koostui luennoista, keskusteluryhmistä ja harjoituksista. Keskusteluryhmää varten piti ennakkoon lukea artikkeleita, joita sitten ryhmässä pyöriteltiin. Tykkäsin erityisesti siitä, miten päästiin harjoituksissa oikeasti toteuttamaan alan kokeita ja analysoimaan tuloksia. Harjoituksista kirjoitettiin aina raportti. Kurssin lopuksi jokainen kirjoitti esseen valitsemastaan aiheesta. Tentti oli suullinen. Sen ensimmäisessä osassa tentaattorit esitti kysymyksiä ja kommentteja esseestä, ja siinä piti sitten parhaansa mukaan koittaa puolustaa omaa työtään. Toisessa osassa arvottiin kysymys mistä tahansa kurssin aikana käsitellystä aiheesta. Arvosanan sai suoraan tentin jälkeen, mikä oli musta tosi jees. Vaikka suullinen tentti olikin aika kuumottava, oli se kuitenkin mun mielestä hyvä kokemus, nopeasti ohi ja meiniki oli mukavasti keskusteleva, ei millään tavalla ahdistava tai piinaava.

Invasion biology kurssiin kuuluu paljon asiantuntijoiden vierasluentoja ja opettajien pitämiä luentoja, seminaareja ja tietokonesimulaatioita. Jokainen kurssilainen pitää ryhmissä seminaarin arvotusta aiheesta. Seminaarin pitäjät valkkaa etukäteen artikkeleita, joihin seminaari perustuu ja jotka muiden kurssilaisten pitää lukea. Ennen seminaaria jokaisen pitää keksiä artikkeleihin tai aiheeseen liittyvä kysymys tai kommentti. Toi systeemi pistää kyllä lukemaan artikkelit, mut siinä on ehkä mun makuun vähän liikaa semmosta lukiomaista holhoamista. Kurssin loppu menee samalla tavalla ku edellisessäkin: essee ja suullinen tentti. Tällä kertaa essee kirjotetaan ryhmissä, saa nähdä mitä saadaan aikaan.

 MITKÄ JUTUT ON TOISIN?

Molempien kurssien kohdalla olen tykännyt erityisesti muutamasta asiasta, jotka on eri tavalla ku kotona. Artikkelien lukeminen on ollu tosi tiivis osa kursseja ja sitä on oikeesti tehty paljon. En tiedä miten paljon tähän fiilikseen vaikuttaa se, että noi kurssit on maisteritasoisia ja Jyväskylässä en ole vielä montaa maisterikurssia ehtinyt lukemaan. Kuitenkin tuntuu, et kevään aikana mun tieteellisen tekstin lukeminen ja eritoten ymmärtäminen, analysoiminen ja kritisointi on kehittyny ihan huimasti. Eihän ne lukuhommat nyt aina mitään riemujuhlaa ole, mut kun huomaa oikeesti kehittyneensä, on fiilis tosi tyytyväinen. Kyllä aikaisemminkin on tullu luettua hiukan artikkeleita, mut sillon riitti, ku ne vaan luki ja jollain tasolla ymmärsi. Nyt on pitänyt lukemisen lisäksi opetella kriittistä analysointia: mikä artikkelissa oli hyvää, mikä huonoa, oisko jotain voitu tehdä toisin, mistä haluais tietää lisää, heräskö kysymyksiä?

Toinen juttu, joka on mun mielestä on ollu hyvää, on ollu se, että kursseilla oikeesti keskustellaan tosi paljon. Tähän asti kotona on tottunut lähinnä siihen, että luennoilla istutaan hiljaa ja kuunnellaan, siinä se. Toki kommentit ja ajatukset on sielläkin varmasti tervetulleita, mut jotenki meininki on vaan menny vähän tommoseen hiljaseen. Täällä ryhmäkeskusteluja on koko ajan, ja mikä aluksi yllätti hiljasen suomalaisen: ihmiset keskeyttelee luennoitsijoita usein, esittää kysymyksiä ja kyseenalaistaa. Provosoi itseäkin ajattelemaan käsiteltävää aihetta eri tavalla ja saadaan paljon erilaisia näkökulmia kasaan.

Kolmantena pakko mainita compendiumit. Kyseessä on siis vihkonen, joka ostetaan tiettyä kurssia varten ja johon on valmiiksi kerätty kurssilla tarvittavaa kirjallisuutta, artikkeleita ja muita tärkeitä juttuja yksien kansien väliin, näppärää. Mun molemmille kursseille on tosin tarvinnut compendiumin lisäksi ostaa kirjat, koska ne on osana tenttivaatimuksia ja kirjastoista kirjojen löytäminen on lähes mahdotonta. Aika kalliiksihan tuo tuli ja toinen kirja oli aika huono (opettajakin sen haukkui, tosi jee), mut toinen on kyl oikein pätevä ja löytää varmasti paikkansa kirjahyllystä kotonakin.

 HASSUTTELUKURSSIT

"Oikeiden" kurssien lisäksi on mahis opiskella vaihtareille tarkoitettuja kulttuurikursseja (juttu täällä) ja tanskan kursseja. Minä olin Danish Cinema kurssilla sekä kahdella tanskan kurssilla. Noin kuukausi ennen lukukauden alkua on mahis osallistua Pre Semester Danish Courselle, jolle minäkin menin. Sitä suosittelen ehdottomasti! Pääsee ottamaan pienen varaslähdön ihmisiin ja kaupunkiin tutustumisessa sekä oppii tietty perustanskaa. Halusin jatkaa tanskan opintoja, joten osallistuin sitten seuraavan tason kurssille, joka järjestettiin lukukauden aikana. Jos kielen oppiminen kiinnostaa, niin tätäkin suosittelen ehdottomasti. Molemmilla mun kursseilla opetus oli ainakin tosi hyvää ja tasokasta. Kurssista jäi käteen tanskan alkeet ja uusia kavereita.

 SUMMA SUMMARUM

Kuitenkin ehkä suurin juttu, mitä opinnoistani täällä vien kotiin, on herääminen siihen, et kyllähän sitä pystyy vaikka minkälaisiin hommiin, jotka aluksi kuulostaa ihan mahdottomalta. En ehkä vuos pari sitten, en ehkä edes vielä tänne tullessani, olis uskonut pitäväni seminaaria englanniksi luokalliselle tanskalaisia ja muita kansainvälisiä opiskelijoita, alan asiantuntijoita ja muita, ja jopa selviytyväni siitä ihan kiitettävästi. Tai pärjääväni hyvin suullisessa tentissä, jossa alan professorit heittää kysymyksiä pöydän toiselta puolen. Mut niin minä vaan tein! Voi veljet.

Ihan vihoviimeisimpänä terkut yliopiston kirjastolle sinne kotiin. 

Eikö meilläkin vois olla siellä säkki- ja hierontatuoleja ja riippukeinuja?

Jos jollain tänne vaihtoon aikovalle on opiskeluun, kaupunkiin tai yleensäkin vaihtarihommiin liittyen mitään kysymyksiä, niin tänne vaan!

hvilken lykkelig uge

Takana ihan erionnellinen viikko.

Ollaan nautittu kesäisestä Köpiksestä ihan täysiä ja tehty kaikkia siistejä juttuja. Vaikka olinkin viime viikonlopun Skotlanti-reissun jälkeen aika väsyksissä, niin eihän noita ihania aurinkopäiviä voinut haaskata yhtäkään. Toisena motivaattorina myös herääminen siihen tosiasiaan, että kotiinlähtö odottaa jo kuuden viikon päästä. Eipä tässä jouda enää himassa laiskuuksissaan peukaloita pyörittelemään, heh.

Kesäkuun lähestyminen tarkottaa samalla myös kurssien loppumista ja tenttien lähestymistä. Oon koittanut olla nyt kerrankin vähän kauempaa viisas ja alottaa lukemisen tosissaan jo nyt, et välttyis siltä kirjapinolta tenttiä edeltävänä viikkona. Tämä on tarkottanu käytännössä päivien viettämistä kirjastolla. Kaikilla kavereillakin alkaa lukukauden hommat nyt kasaantua, joten vapaapäivähäiriköiden määrä on vähentyny, heh, ja ollaan koitettu opiskella yhdessä. Meidän arkifilosofiaksi onkin kehittyny "päiväsaikaan ahkera, illalla sitten jotain nastaa", toistaiseksi toiminu ihan hyvin. Vaikka kyllähän tuo välillä meinaa vähän turhauttaa, että ulkona paukkuu hellerajat ja ite istuu päivän kirjaston saunaksi muuttuneessa lukusalissa.

Nyt mulla on arkena enemmän iltoja vapaina, ku tanskan kurssi loppui tentteihin viime viikolla. Hyvinhän tuo meni! Vaikka suullisessa tentissä meinaskin vaihtua taas kerran hiukan ruotsin puolelle. Vähän haikealla fiiliksellä lähdettiin viimeiseltä tunnilta kotiin, jotenkin niin huippuryhmä ja paras opettaja, et oishan tota voinut vielä jatkaa. Onneks suunnitteilla on pitää ryhmän kanssa vielä Tanska-juhla ennen ku kaikki karkaa kotiin!

Tällä viikolla on siis paiskittu hommia ja sen lisäksi on aikaa jääny kaikenlaiseen kivaan hengailuun, mikäs sen parempaa (paitsi täyspäiväinen hengailu hah).

Tiistai-iltana käytiin Science and Cocktails -tapahtumassa Christianiassa. Jutun ideana on siis kerran viikossa pidettävät melko kansankielistetyt tiedeluennot, joissa asiantuntija puhuu johonkin tieteenalaan liittyvästä aiheesta. Samalla ku kuuntelee luentoja voi hörppiä siistejä nörtti-cocktaileja, joita labratakkiin pukeutuneet baarimikot pyörittelee tiskin takana. Tällä kertaa luennot käsitteli erilaisia verkostoja, ihan mielenkiintoista settiä. Ja miten hieno oli kuivajäällä hyöryämään laitettu juoma, haha!

Science and Cocktails.

Muina iltoina ollaan hengailtu paljon puistoissa, nautittu mielettömistä hellepäivistä, oltu piknikillä, kokeiltu uusia kahviloita, ravintoloita ja baareja. Se, et lähtö on jo niin lähellä, on laittanu myös liikkeelle semmosen fiiliksen, et on pakko kokeilla vielä kaikki ne siistit kahvilat ja ravintolat, joissa ei oo tullu vielä käytyä. Säästäväisyysmoodi on siis toistaiseksi väistynyt haha, mut niin paljon kaikkia hyviä mestoja ja uusia löytöjä, ettei haittaa kyllä yhtään. Ainakaan niin kauaa, ku salikortti on edelleen voimassa ja sitä tulee käytettyä heh.

iltapäiväjäätelöt Fælledparkenissa, ihan Nørre Campuksen vieressä.

Viikon kiistattomat lempparilöydökset on Kihoskh-niminen kioski, ehkä Köpiksen paras pizzeria sen naapurissa ja Mikkellerin olutravintola, kaikki Vesterbrossa. Kihosksista löytyy vaikka ja mitä, paljon kaikkea luomua ja muutenkin jee-juttuja, ehdoton hyvän mielen mesta. Kulman takaisesta take away -pitsapaikasta ehkä yks pienen elämäni parhaista pitsoista, maistuu parhaimmalta auringonlaskun värisellä Sønder Boulevardilla. Mikkeller on paikallinen panimo, jonka valikoimasta löytyy kaikkea jännää. Minun uutena lempparibissenä omenaolut, miten hyväää! Granaattiomena oli vähän liian kummaa.

Koska sunnuntai, jolloin pitää opiskella, tarvitsee hyvän aloituksen ollakseen hyvä sunnuntai, oli pannukakkubrunssi ihan oikea valinta. Francescan kanssa vietettiin oikein luksusaamu meidän parvekkeella auringon paisteessa. Sain vielä paketinkin postissa, äiti lähetti kotimysliä ja ihanan kortin. Lenkillä tarkeni pelkissä topissa ja shortseissa. Pikkuveli varasi lentoliput tänne. Veera lähetti kuvia minun hoitokasvista, oli riemastunut kukkimaan, hienoa työtä.

Ei epäilystäkään, mielettömän hyvä sunnuntai.

kiitos äiti. <3

Luentoja jäljellä enää vaivaiset kaksi viikkoa, sen jälkeen viikko esseen kirjottamista ja sitten tenttiviikko. Vieläkin vähän kiukuttaa, et tentti osuu juhannukseen, mut sen jälkeen on luvassa vielä kaikkea niin siistiä viimeisiksi viikoiksi, etten kauaa jaksa harmitella. Veli tulee kylään juhannusviikon jälkeen (viimeinkin Tivoliin riehumaan!) ja sitten vuorossa ROSKILDE. Ei varmaan oo tarpeen edes mainita, hippasen intopiukeena koko hommasta. Uskon, et se tulee olemaan maailman mielettömin tapa päättää tämä mun puoli vuotta täällä.

Aurinko laskee joka ilta myöhemmin, on vaan ihan valosaa ja mun unirytmi on ihan sekasin, ku en tajua ruveta nukkumaan ollenkaan. Kirjoittelen vaan juttuja ylös, kun pelkään, et unohtaisin kaiken tämän, ja fiilistelen musiikkia. Mut ei kai se niin vaarallista.

Mange kys!

mestoilla

Kun tänään aamul heräsin ja aurinko paistoi niin makiasti, eikä ollut ees kiirettä luennolle, niin ajattelin, et no nyt. Nappasin kameran kaulaan pois komerosta pölyttymästä ja päätin pyöräillä yliopistolle rauhalliseen tahtiin, et sais otettua hiukan kuvia matkan varrelta. Yleensä sitä on aina menossa opistolle niin kiireessä, ettei oo aikaa pysähtyä kuvailemaan. Ja onhan se myönnettävä, ettei nuo kadut enää oikein jaksa ihmetyttää, ku tuntuvat niin tutuille jo. Kai se kertoo vaan siitä, miten hyvin tänne on kotiutunu. 

Eipä tämä nyt mitään maailman jännintä settiä ole, tavallisia kadun kulmia sun muita, mut toivottavasti tästä sais edes jonkinmoista kuvaa, miltä mun arkipäiväiset mestat pyörän satulasta näyttää. Huomion arvosta on se, et olin liikkellä aamuruuhkan jälkeen, mikä tarkottaa sitä, et joka kuvaan sais lisätä pyöräilijöitä aika reippaalla kädellä.

Tanska-koti.

Siinä on meidän tanskaperheen koti. Aikalailla samanlaisia vanhoja omakotitaloja on tämä lähiö täynnä. Meidän huoneet on tuolla yläkerrassa, minun tuossa, missä kaksi ikkunaa, tulkaa koputtelee. Alue kuuluu vielä Valbyyn (lausutaan vellby, haha), vaikka on ihan Hvidovren rajoilla. Tämä on kai statukseltaan vähän semmonen lapsiperheiden asuinalue.

Sitten on kotikatu Humlehaven. Tosi monet kadut on jotain haveneita, tarkoittaa puistoa. Meidän katu on siis suomeksi väännettynä humalapuisto, se kasvi.

 

Tästä ihan vierestä kulkee isompi tie, joka vie pois kaupungista Tanskan sisämaahan päin, vaikka Odenseen tai Roskildeen. Samassa suunnassa on myös sairaala, joten autojen äänten lisäksi ambulanssin ulina kuuluu kyllä päivittäin. Ei onneksi oo kuitenkaan niin melusta, et häirittis nukkumista tai muuta. Tai sitten olen jo vaan tottunut.

 

 Tästä sitten kohti Valbyn keskustaa. Matkan varrella on paljon siistejä joutomaita, junaratoja ja muita gettomestoja heh.

Valbyn keskustassa sentään pyöräilijöitä.

 Pohjoiseen päin ajellessa Valby vaihtuu Frederiksbergiin. Frederiksberg ei itseasiassa oo Kööpenhaminan kaupunginosa vaan itsenäinen kunta keskellä Köpistä (joo, en ymmärrä, haha). Tunnettu hienostoalueistaan, mielettömistä puistoista ja Carlsbergin tehtaasta. Täällä katukuva on selkeesti erilainen, paljon kauniita vanhoja taloja.

Frederiksbergin kunnantalo.

En tiedä välittyykö se kuvista, mut rakastan sitä, miten vihreää ja vehreetä täällä on. 

Puita, pensaita ja viheralueita ihan joka puolella.

Kun Frederiksbergistä ajellaan vielä pohjoseen, päästään Nørrebrohon (käännettynä pohjoinen kylä), jota olen tainnu täällä ennenkin hehkuttaa. Tällä alueella asuu tosi paljon maahanmuuttajia, mutta kaupunginosa tunnetaan myös monista kahviloistaan ja ravintoloistaan, joissa opiskelijat ja muut nuoret tyypit tykkää hengailla paljon. Hipsterikaupungiosa myös mainittu, haha. Täälläkin vanhoja taloja, katutaidetta ja Assistens Kirkegård, se hautausmaa, ja vaik mitä muuta.

 

Jostain kuvista ehkä näkee sen, mikä tuo meininki pyöräilyn kanssa täällä on. Pyörille on siis lähes poikkeuksetta aina omat kaistat autokaistojen ja jalkakäytävien välissä, aina ajetaan oikeeta reunaa. Tekee hommasta niin paljon nopeempaa ja toimivampaa, saa nähdä miten sekasin sitä Suomessa on, ku tähän hyvään systeemiin on päässy tottumaan hah.

Sitten ku on pyöräilty se yhdeksän kilsaa, ollaanki jo perillä opistolla. Mun luennot ja muut on bilsan laitoksella, Universitetsparkenilla. Bilsan laitos on minusta ihan hirvittävän ruma betonimöntti hhaha, remontin allakin vielä, joten ei oikein kunnon kuvia siitä.

 

Laitoksen pihalla on Caféen?, joka on luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden pyörittämä kahvila ja baari. Päivisin saa ilmaista kahvia ja teetä, iltaisin halpaa kaljaa, huippua.

Viimeisenä luonnontieteellisten kirjasto. Tästä mestasta tykkään ihan hullun paljon. Tosi vanha ja nätti rakennus. Erilaisia tiloja hiljaselle lukemiselle ja ryhmätöiden tekemiselle, kahvila, säkkituoleja ja 3D-tulostin. Enough said. Tuun tonne mielellään vapaapäivisin, saa paljon paremmin hommia aikaan, ku jäämällä vaan kotiin lukemaan (ei toimi tässäkään maassa). Ja hiljasessa salissa ku istuu, ni ei voi muuta ku lukea, ku köpisläiset opiskeleen niin ahkeraan ja heittää heti pahaa silmää, jos höslää jotain muuta. Haha, oikein.

en tiedä miksi tuo Gandalf on tuossa.

pyörälle ei ikinä paikkaa.

Ps. Jos jotakuta jostain syystä kiinnostaa lukea enemmän Köpiksen eri kaupunginosista, niin tämä University Postin (paikallinen Jylkkäri) juttu oli minusta ainakin aikast hyvä.